Miksi ydinvoima ei ole vaihtoehto?

Suomeen ajetaan voimakasta ydinvoiman lisärakentamista. Jo käytössä olevien neljän reaktorin ja rakenteilla olevan viidennen reaktorin lisäksi suunnitteilla on kolme tai peräti neljä uutta reaktoria. Tätä lisärakentamista on perusteltu kasvavalla energian tarpeella ja sen takaamilla päästövähennyksillä ja näin ydinvoimaa on esitetty keinona ilmastonmuutoskamppailussa.
Ydinvoima on halpaa, puhdasta ja turvallista, väittävät sen puolustajat. Vai onko sittenkään?
Olkiluoto 3:n takkuileva rakennusprojekti puhuu selviä sanoja siitä kuinka edullista tämä ylistetty ydinsähkö on. Projektin kustannukset sekä valmistumisaikataulu ovat kaksinkertaistuneet verratuna niihin lupauksiin, joiden saattelamana hankkeeseen lähdettiin.

Säteilyn vaaratekijät terveydelle ovat yleisesti tiedossa. Suuret säteilyannokset johtavat lähes välittömään kuolemaan. Pienemmillä määrillä säteilyä on karsinogeenisiä ja mutageenisiä vaikutuksia eli se aiheuttaa syöpää ja vahingoittaa geeniperimäämme aiheuttaen epämuodostumia jälkeläisissämme. Koko uraanivoiman tuotantoprosessi on alusta loppuun saastuttava ja suuri riski radioaktiivisuutensa vuoksi.

Uraanin louhinta on saastuttanut laajoja maa-alueita ja pohjavesiä ympäri maailmaa. Kaivokset jättävät jälkeensä tonneittain radioaktiivista hiekkaa, joka syntyy kun uraanimalmi louhitaan maaperästä ja jauhetaan. Kemiallisesta rikastamisesta syntyy puolestaan radioaktiivista ja kemiallisesti myrkyllistä lietettä. Sadevesien mukana tämä radioaktiivinen aines voi päätyä juomavesiimme ja levitä viljelysmaillemme ja sitä kautta elimistöömme. Malmin uraanipitoisuus on pieni, joten kaivoksista louhitusta kiviaineksesta suurin osa jää jätteeksi ja vain hyvin pieni osa on kelvollista käytettäväksi ydinreaktoreissa pitkällisen jalostustyön jälkeen.

Voimaloissa energiaa tuottavan ytimen halkaisukaan ei varsinaisesti vaikuta ihan riskittömältä touhulta. 100 megawatin ydinreaktori sisältää tuhat kertaa enemmän ravioaktiivista ainetta, kuin Hiroshimaan pudotettu pommi. Mahdollisia riskitekijöitä, jotka voisivat johtaa ydinonnettomuuteen on pilvin pimein. Eikä inhimmillinen erehdys ole näistä tekijöistä suinkaan pienin. Vaikka teknologia voisi olla turvallista on jokainen vaihe voimalan rakennuspiirustuksista jätteen loppusijoitusongelmaan asti ihmisen käsissä. Vahinkoja sattuu, niinhän se menee.
Mutta kun kyseessä on lajimme ja ympäristömme tulevaisuutta näinkin voimakkaasti uhkaava tekijä, kuin radioaktiivinen polttoaine ja siitä jälkeen jäävä ydinjäte pitäisikö vähän miettiä onko tämä todellakin riskin arvoista? Pienikin virhearvio maksaisi ihmiskunnalle niin suuren hinnan, että seurauksista puhuminen kuulostaa vähintäänkin pelottelulta. Pahinta vain, riski on todellinen. Vaikka todennäköisyys voimalaonnettomuudelle olisi kuinka pieni se on aina liian suuri uhka voidaksemme tuudittautua hyväuskoiseen optimismiin. Muistutettakoon vielä,
että aseteollisuuden ja kiihkoilijoiden käsissä uraani ja sen sivutuote plutonium muuntautuu ydinpommiksi, joka ei sekään ole riskinä ihmiskunnan olemassaololle niitä pienimpiä.


Ydinjätteen loppusijoituskysymys on edelleen ratkaisematta. Suomen ydinvoimaa säätelevä laki ei vaadi, että rikastettua uraania käyttävällä voimalaitoksella olisi pitkälle vietyä suunnitelmaa ydinjätteen loppusijoutuksesta. Suunnitteilla olevat loppusijoitusmenetelmät ovat kestävyydeltään lähinnä arvailuja ja ydinjäteyhtiöt myöntävät itsekin, etteivät voi antaa minkäänlaista varmuutta siitä kuinka kauan säiliöt kestävät ja ydinjäte pääsee vuotamaan kallioperästä maapinnalle. Ikiroudan sekä muiden maaperässä esiintyvien epävakaisuuksien vaikutuksia säiliöihin on arvioitu hyvin eri tavoin riippuen siitä onko tutkimuksen tehnyt puolueeton vai ydinteollisuudessa työskentelevä tutkija. Matematiikka ei ehkä ollut suosikkiaineeni koulussa mutta sen verran pystyn helppoa yhteenlaskua tekemään, että 70 tonnia korkea-aktiivista ydinjätettä vuodessa, jonka Suomen ydinvoimalat tuottavat miinus pitävä suunnitelma sen loppusijoituksesta ei tuota tulokseksi yhtäläisyysmerkin toiselle puolen turvallista tulevaisuutta tuleville sukupolville.

Talouslaman kourissa oleva Suomi ei tarvitse ydinvoimaa. Emme tarvitse ulkomaille meneviä ydinurakoita samaan aikaan, kun kotimaasta löytyisi osaamista uusiutuvaa energiaa käyttävän teknologian puitteissa. Muutenkin ydinvoimaan sijoittaminen on pois tulevaisuuden teknologian kehittämisestä. Miksi haluamme jarruttaa omaa tulevaisuuttamme vaikka Suomi voisi uusiutuvien saralla on vaikka teknologian vientimaa. Kestävät energiaratkaisut ovat huomisen sana, ei ydinvoima. Kun uusiutuviin energiavaroihin on tukeuduttava jatkossa enemmän ja enemmän, tulee eilispäivään sijoittaminen kaikella todennäköisyydellä meille kalliiksi.

Näissä mietteissä ystävällisesti teidän, Katriina Ojala